Divariturnaus Shittaajan silmin

gerard

Oulussa pelattu roller derbyn 1. divisioonan vuoden 2015 toinen turnaus on paistatellut kehuvissa peliarvosteluissa jo ainakin kolmessa derbyblogissa: Iso Vihree, KARU:n blogi sekä Kahdeksan rullaa ja tunti turpaan. Mutta johan tähän väliin kaivataan yhden oululaisten oma näkemys turnauksesta – sillä onhan kotiboutti enemmän kuin pelkät sairaan jännät kaksi peliä!

Työ kotibouttia varten alkaa toki paljon aiemmin, mutta jottei tarina venyisi romaaniksi, keskitytään vain kotipeliä edeltävän viikon loppupäiviin. Treenaamisen osalta otettiin kevyemmin. Offareissa tankattiin hiilareita (suklaata ja keksejä), puhuttiin tavoitteista (jotka kiteytyivät kahteen isohabaiseen rumat aurinkolasit omaavaan piirrosukkeliin) sekä line-upeista (joista unohdettiin vahingossa ne pelaajat, jotka eivät olleet paikalla offareissa). Luistelutreeneissä tehtiin pelillistä täystreeniä vain puolet saliajasta ja jälkimmäinen tunti leikittiin luistimilla Nokia 6110:sta tuttua matopeliä sekä bussileikkiä, jossa matkustajat pääsivät joko Koskilinjojen tai pimeän Burner-taksin kyytiin. Pelikentällä kommunikointia harjoiteltiin jakamalla shittaajille eri värisiä tötsiä ja sitten käskystä saman väristen piti löytää toisensa pakasta: ja toden totta kommunikoitiin, sillä yhtä isoa  kiljumisnaurua ei olla pitkään aikaan treeneissä kuultu.

askarteluTorstaina pidettiin askarteluilta. Väkerrettiin kymmenmetreittäin kangaslippunauhoja, shittaajaviirejä, erilaisia palkintoja sekä pikkuruisia lippunauhoja zeebrojen, nasujen ja joukkueiden väreissä pukkareiden oviin. Hiilaritankkausta jatkettiin, sillä eväänä oli 8 dl vaniljajäätelöä ja 1 litra kinuskia. Perjantaina sitten leivottiin, sillä tahdoimme tarjota pikkuisen herkkuja upeille kotiboutin mahdollistaville vapaaehtoisille. Yksi leipoi koko päivän, toisella leipominen jäi vasta yöhön. Joulutorttuja leivottiin, sillä onhan vappu jo viikon päästä. Fudgevastaavamme taikoi kahvifudgea ilman kahvia, ja Oulun maine maan parhaana fudgekaupunkina sen kuin vahvistui.

Itse kisapäivänä, kaikesta ihanasta hömppäoheisohjelmasta huolimatta, parasta oli kaksi jännittävää, kovatasoista roller derby -matsia! Ihanaa nähdä, miten tutut joukkueet olivat jälleen kehittyneet. Allekirjoittanutkin oli kehittynyt sisäistämään kuka olen ja minkä pipon alla pelaan, sillä jammerina pelatessani en enää huutanut, kuten eräässä scrimmissä jammerina tein, koolaamaan käskevälle benchilleni ”Mää en oo jammeri, mää en oo jammeri!”. :D

Ja kuinka lämmittikään sydäntä nähdä, kuinka paljon pelit kiinnostivat ihmisiä! Meillä oli yleisöä paikan päällä ennätysmäärä siten, etteivät kaikki mahtuneet edes istumaan. Netin livestream oli auki 708:ssa kodissa, joka sekin on uusi ennätys! Kommentteja sateli ympäri Suomea. Kotikatsomoissakin oli askarreltu kannustuskylttejä lempijoukkueille. Paikan päällä Oulussa oli askartelupöytä, jossa yleisö sai käydä tekemässä oman julkisen rakkaudenosoituksensa. Osaa näistä kannustuskylteistä voi ihastella instagrammissa hästägillä derbydivari.

Pelit sai paljon kehuja, mutta ehkä vielä enemmän kehuja (ja yökyläkutsuja) sai meijän ihana juontaja. Eloisasti ja iloisesti hän kertoili, kuinka blokkerit ottivat ryntäidensä syleilyyn jammerit ja kuinka nuori taituri tuo yksi Oulun jammeri on (ollut muuten saman ikäinen juonnoissa jo pari vuotta). Streamin päässä juonnosta saatiin nauttia läpi pelien, mutta valitettavasti paikan päällä oli teknisiä ongelmia siten, että juonto kuului kunnolla yleisöön vasta jälkimmäisessä ottelussa. Tai ehkä se oli taktikoitua, sillä ihailijat olisivat pian pelien välissä kidnapanneet juontajan mukaansa pahaa aavistamattomalla teenhakureissullaan.

Dramatiikalta bouttipäivänä ei vältytty. Järkyttäviä hetkiä koettiin ensiapuhenkilökunnan osalta, kun toinen hengenpelastajistamme joutui hädissään etsimään hetkeksi loppunutta kahvimaitoa. Uutta saatiin onneksi pian. Draamaattisia hetkiä koettiin myös shittaajien fanikama-myyntilippaan luona, kun uunituoreet supersiistit pinssit meinasivat loppua kesken. Onneksi niitäkin löytyi pöydän alta lisää.

Pelikentillä ratkottiin päivän aikana kaksi voittajaa, Oulu (vs Jyväskylä) ja Joensuu (vs Porvoo). Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Jatkoilla nähtiin ultimaattinen Ruma pyyhe –kilpailu. Kilpailussa oli kymmenkunta osallistujaa arvovaltaisen raadin ja runsaan yleisön edessä. Jokainen sai esitellä kamalan riepunsa ja tarinan sen takaa. Muun muassa nähtiin pyyhe, jossa Justin Bieber sekä kasvo- että kokovartalokuvana. Pyyhe, jossa tarina kahdesta kansallispukuisesta miehestä, jotka rakastuivat lehmään (löytö kirpputorilta, osallistujan kommentti: ”Kohtaaminen oli rumuutta ensi silmäyksellä”). Jo suljetun psykiatrisen sairaalan potilaspyyhe, jonka kilpailija oli ehkä perinyt isoäidiltään. Yksi yöpaitakin osallistui kilpailuun. Arvovaltainen raati valitsi Ruma pyyhe –kilpailun finaaliin PRD:n edustajan minikäsipyyhkeessään sekä ORD:n edustajan pyyhkeessään, jossa enkeli ja piru vuosikalenterissa esittelivät kahden keskeisiä asentojaan. Huutoäänestyksellä mini towel voitti ja ”WOW So Ugly!”-ruusuke matkusti etelään.


Eikä tarvinnut yksin juhlia derbyn päivää Oulussa 25.4. Illan edetessä ilotulitukset paukkuivat ja koko kaupunki rynnisti torille laulaen juhlistamaan neljää upeaa joukkuetta: Oulua, Jyväskylää, Joensuuta ja Porvoota.  Syystäkin, on nimittäin niin ihanat neljä joukkuetta tuossa.

CottonCandystroyer #555

  

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestEmail this to someone
Julkaistu kohteessa Blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>