Reissuraportti: Shittaajien toinen Suomi Cup -peli

Sinisiä punaisia ruusunkukkia kannan käädessäääni. Sähkönsininen Oulu kohtasi Tampereen punakoneen Suomi Cupin kolmosturnauksessa. Miten meni bussiajelut ja pelikuviot noin niinkö omasta mielestä? Shitty City Rollersin yhdistetty reissu/peliraportti paljastaa!

Moro nääs. Pelireissu taas takana. Tällä kertaa se tehtiin 50-paikkaisella megabussilla. Yleensä tapana on ollut ahtautua 16-paikkaiseen nakkiautoon. Viikonloppuna Tampereelle suuntasi parikymmentä oululaista. Se on aina erityiskivaa, kun matkalla on seurassa mahdollisimman paljon uusia ja vanhoja ihania kasvoja. Ajo sujui jälleen rattoisasti hotellihuoneiden asukkaita arpoessa ja whiteboardeja piirrä ja arvaa -visassa hyödyntäessä. Ekstrahupia hersyi siitä, että osattiin vaihtaa Tilausajo-tekstin tilalle otsakkeeksi Shittaajat. CottonCandystroyer huomioi, että nimemme sai päät kääntymään ja kamerakännykät räpsymään.

Pelipäivä Tampere Areenalla oli paluu juurille. Samaisella areenalla miteltiin nimittäin Shittiporukan eka boutti vuonna 2013 Jyväskylää vastaan. Tuolloin oman pelin jälkeen ihmeteltiin kokenutta Tampereen tiimiä, eikä arvattu, että muutaman vuoden päästä oltaisiin samalla areenalla nokat vastakkain. Kenties nostalgiasyistä AnneliApila teki kuten Pate mainitulla ekalla pelireissulla ja jätti pelipaitansa kotiin. Onneksi osattiin askarrella uusi, ja päästiin pelaamaan suunnitellulla kolmen jammerin kierrolla.

Kentälle mentiin varmoina. Tällä kertaa oltiin puhuttu kuviot niin monta kertaa kattavasti läpi, ettei pelipäivän lineuppisessiossa ainakaan me Kauniit ja rohkeat osattu sanoa toisillemme enää paljon muuta ko että nyt mennään ja näytetään. Oltiin valmiina iskemään kovemmin, tekemään yhessä paremmin, ja sitä glitteriäki oli naamassa kiitettävästi. Tampere mielessäin.

Edellisen cuppikoitoksen jälkeen treeneissä hiottu kolmiotyöskentely tuntui tositoimissa aiempaa vahvemmalta. Pelin alkupuoliskolla päästiin käymään jopa johtoasemassa. TRD kokosi kuitenkin rivinsä ammattimaisin ottein, eikä jättänyt pohjoisen Mirjammereille rakosia, joista luikahtaa. Tämän seurauksena kentällä nähtiin myös onnistuneita starpasseja ja -stasheja, joita Oulu on aiemmin harjoittanut verrattaen harvoin. Jäähykierteet verottivat Shittaajien blokkeriosastoa ja aiheuttivat kevyttä levottomuutta henkilökohtaisella tasolla, mutta napakan lineuppaajamme Don Tiitun johdatuksella kurinalaisuus saatiin palautettua peliin ja useammat foulaamiset saatiin estettyä.

Pistesaldo jäi vajaaksi sadasta salamasta, mutta jokainen pointsi oli kovalla työllä ansaittu.  Loppulukemiksi jäi  276-83. Vertailun vuoksi mainittakoon, että viime syyskuun Tampere-Oulu -mätsäyksen tulos oli 371-105. Ensi kerran tavoitteena onkin luonnollisesti päästää Tampere tekemään jälleen sata pojoa vähemmän!

– Oli mahtava päästä puolen vuoden tehokkaan treenin jälkeen historian toiseen Tampereen ja Oulun A-tiimien taistoon. Iskettiin kovempina ja monella osa-alueella kehittyneempinä. Ilo ja luotto omaan työhön säilyi läpi pelin. Henkilökohtaisesti edellinen Tampere-peli oli itselleni urani vaikein, fyysisesti ja erityisesti henkisesti. Etukäteen tuntui aluksi kauhealta, hirveän jännittävältä ja lopulta mentaalityön jälkeen rauhalliselta, itsevarmalta ja onnekkaalta kohdata tuo paholainen uudelleen. Kun sitten pelissä huomasi oman ja joukkueen kehittymisen ja pärjäämisen, olo oli voimaantunut ja onnellinen. Olin käsitellyt epäonnistumisen ja harjoitellut sen yli – niin fyysisesti kuin henkisesti. Derbyssä molempia tarvitaan! Molempia aktiivisesti kehittämällä moni mahdoton muuttuu mahdolliseksi, analysoi CottonCandystroyer väännön päätteeksi.

Mansesta poistui pelin onnistuneista väläyksistä tyytyväinen, mutta silti edelleen aivan hemmetin näläkänen Oulu. Kehitettävää on, mutta aikataulussa ollaan, tuumasi pelin päätteeksi pukkarissa bench coach Late. Onneksi nälkästä oloa päästään täyttämään jo kahden viikon päästä kevään vikassa Suomi Cup -turnauksessa. Turun derbyäjät saivatkin jo tuta Shittaajien uhittelutanssin Tampere Areenalla. Juonittelu Dirty Riveriä vastaan jatkui luonnollisesti kotimatkabussissa. Tiedossa on aivan erityisjännä mäiskintä, onhan se ensimmäinen Turku-Oulu koskaan.

Lopuksi vielä pikahaastattelussa Anna, joka oli Tampereella mukana ekalla ORD-retkellään. Anna oli Areenalla myymässä paitoja ja askartelemassa sarvekkaan foliohatun. (Anna ainakin omien sanojensa mukaan voitti myös jatkot.)

1. Millanen reissu oli? – Hyvä reissu oli

2. Mikä oli reissussa parasta? – Seura

3. Millanen pelipäivän tunnelma oli? – Jännittynyt tiivis pyöreä hauska ihana

-åku

kuvat: Shittaajat