ORD10v: Kuinka kaikki alkoi

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee – mutta muistellaas vielä kerran seuran juhlavuoden kunniaksi. Kuinka roller derby saapui Ouluun?

2010-luvun alussa roller derby rantautui Suomeen ja levisi mediapöhinän saattelemana pääkaupunkiseudulta muihin kaupunkeihin. Moni googletteli pohjois-Suomessakin toistuvia roller derby oulu -hakuja. Toiset olivat nähneet kaupungilla sähköpostiosoitteella varustetun mainosjulisteen, mutta yhteydenottoihin ei ollut tullut vastausta. Selvää oli, että käsillä oli siistein harrastus ikinä. Miksei Oulussa oo jo tätä ja miksei mulla oo jo tuollasia luistimia!

Tarvittiin hieman salapoliisityötä. Kouvolalaisen luistelijan blogista löytyi valaiseva juttu, johon oli listattu kaikki Suomen derbyseurat. Blogin kommenttikentässä muutama oululainen googlettaja kohtasi lopulta toisensa. Julisteiden laatijakin löytyi – sähköpostiosoite vain ei ollut toiminut. Facebook-sivun perustamisen jälkeen kiinnostunutta jengiä kerättiin lisää. Lokakuisen illan hämärissä päästiin tapaamaan ensimmäistä kertaa isommalla porukalla Snooker Timessa.  

Hämärä meno Teatrialla, 2012

Miten urheiluseuran toiminta aloitetaan ruohonjuuritasolla? Yhteinen luistintilaus ja yhdistyksen rekisteröintipaperit menemään. Aikana ennen somen yleistymistä ja whatsappia joukkuekeskusteluja käytiin hitaasti foorumikeskusteluissa, mikä tuntuu nyt aivan muinaiselta. Piti päättää pelipaidan väri, järjestää logonsuunnittelukilpailu ja pelaajanimet. Myös joukkueen nimestä käytiin villiä keskustelua. Paska kaupunni päätyi lopulta joukkueen nimeen, mutta muitakin Oulu-teemaisia nimiä ehdoteltiin: Rössypottu Rollers, Pahki Roller Derby ja Freezing Breeze Rollers. Sopii olla kiitollinen, ettei nimeksi päätynyt ehdokaslistalla komeillut Rolling IceQueens

Ryhmäytymiseen haluttiin panostaa kunnialla heti alussa, joten seuran ensimmäiset pikkujoulut juhlittiin ennen ekoja luisteluharkkoja. Mainostempauksena/huumoripläjäyksenä tehtiin myöhemmin myös baarikierros kypärät päässä. Ensimmäiset treeninsä Oulun derbypioneerit rullasivat 45 Specialin tanssilattialla ja entisellä Club Teatrialla. Rock-uskottavuutta, juu, mutta lattiassa törröttäneiden naulojen ja muiden esteiden puolesta ei voinut suositella. 

Leirikoulun taidonnäyte (joku Kallion hahmoista kuvasi)

Muutaman hassun luistelukerran ja Youtuben derbyvideoiden viisastuttamana Oulusta uskaltauduttiin Kallio Rolling Rainbow’n bootcampille helmikuussa 2012. Ensin painettiin kotona sinisiin pelipaitoihin numerot ja pakattiin karseimmat treeniasut kassiin (kultaiset mikroshortsit ja siniset sukkahousut, anyone?). Helsingissä innokkaat oululaiset hurjastelivat raitiovaunulla väärään suuntaan, mutta muut seurat onneksi odottelivat hallilla ja viikonlopun päätteeksi jo scrimmattiin. Harjoituspeli sujuu mukavan vauhdikkaasti, kun hädin tuskin osaa jarruttaa. Viikonlopun leirikoulun jälkeen treeneihin saatiin rotia ja kevään mittaan päästiin luistelemaan ihan vakiovuorollekin. Aluksi karting-radalla, myöhemmin myös parkettilattialla.

Vuoden luistelutouhujen ja muutamien lisäbootcampien jälkeen Oulussa uskaltauduttiin järjestämään OIKEA PELITAPAHTUMA. Battlestar Nordica -viikonlopussa huhtikuussa 2013, siis aika tarkkaan tasan kahdeksan vuotta sitten, pelattiin Urheilutalolla Luulajan ja Uumajan joukkueita vastaan. Osalla oululaisista oli alla muutaman scrimmagen pelikokemus, mutta kuolemanpelko oli silti vahva. Viikonlopusta selvittiin voitokkaina ja viimeistään tuolloin oli selvää, että derby oli odotusten mukaisesti siistein harrastus ikinä. 

Sitä on vaikea kuvailla, millainen sekoitus jännitystä, ylpeyttä, hämmennystä ja innostusta poreili ekoissa tapaamisissa, ekoissa treeneissä, ekoissa peleissä. Vihdoin mulla on oma juttu ja ympärillä samanhenkinen salaseura. Sori en pääse häihin/hautajaisiin, mulla on treenit. Ei me täysin vielä tiedetä mitä me tehdään, mutta tää on parasta.

Ensimmäisen pelitapahtuman yhteydessä päästiin lehteen URHEILUSIVULLE.

Vuosien aikana Oulu Roller Derby on päässyt kasvamaan muun suomiderbyn mukana. Ykkösdivarissa ja myöhemmin SM-sarjassa on ollut hyvä oppia ja tähdätä korkealle. Pelipaita on edelleen sininen, pelipäivän kipristävä jännitys on sama tuttu ja ihmiset ympärillä yhtä ihania höpsöjä vuodesta toiseen. Nyt koronavuonna on ikävä paitsi pelikentille, myös koko seuran yhteisiin pikkujouluihin, Snookkeri-iltoihin, housuttomiin hotellihuonebileisiin, yhteiseen junavaunuun, pizzalaulukuoroon ja seikkailuihin. Miltä seuraavat treenit tai pelit tuntuu, onko se tunne sama? Toivottavasti se selviää pian.

– Åke, 10 vuotta ORD:tä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.