Rössystä shittaajaksi – aloittelijan ekat viisi kuukautta

Siskon aloitettua toispaikkakunnan roller derby –seurassa, google kertoi minulle, että Oulun roller derbyllä olisi lähihetkinä open skate. Päätin mennä katsomaan mistä siskon uudessa lajissa on kyse. Ajattelin, ettei se oma juttu kuitenkaan olisi, enhän edes tykkää luistelusta saati joukkue- tai kilpaurheilusta. Open skatessa oli kuitenkin niin hyvä tunnelma ja jännittävän oloinen laji, että päädyin uutena syysharrastuksena ilmoittautumaan aloittelijakurssille, oululaisittain rössy-kurssille. Viisi kuukautta myöhemmin olen täysin rakastunut lajiin, josta tulikin paljon enemmän kuin pelkkä yhden syksyn harrastus.

Oulussa alkeiskurssi kesti 2,5 kuukautta, huipentui minimun skills –taitokokeisiin eli tuttavallisemmin minimuniin ja ne läpäistyään halukkaat saivat jatkaa treenaamista joukkueen jäseninä. Rössykurssi alkoi luistelun perustaitojen opettelulla: hioimme mm. jarrutuksia, kaatumisia ja tasapainoista, matalaa peliasentoa (selkä- ja jalkalihakset väsymyksestä tutisten, aiaiai!). Kun meno alkoi muistuttaa enemmän luistelua kuin kaatuilevia bambeja jäällä, etenimme pelillisiin harjoituksiin: miten luistella kaverin rinnalla sotkeutumatta toisen (tai omiin) rulliin, miten estää toista pelaajaa ohittamasta itseään ja miten itse luikahtaa ohi. Luistelun lisäksi imimme peli- ja sääntötietoutta valmentajistamme, ja niinpä aluksi monimutkainen termikarnevaali alkoi selkeentyä ymmärrettäväksi ja ah niin mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Ettei meininki mennyt liian vakavaksi, tunnelmaa kevennettiin tasaisesti mm. zombihipalla, nenäpainilla, ryhmähaleilla ja pantomiimi-esityksillä – juuri tämän ainutlaatuisen yhteishengen vuoksi rakastuin Oulun joukkueeseen. 🙂

Yhdeksi kohokohdaksi omalla rössykurssilla muodostui oululaisten eeppinen viikonloppumatka Helsinkiin katsomaan Kallio Rolling Rainbown ja Stockholm Roller Derbyn ottelua. Silloin näin ensi kertaa roller derby –pelin ja olin yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani tajutessani MINKÄ lajin olinkaan juuri aloittanut! Yllätyin, kuinka fyysisesti rankkaa urheilua ja äärettömän strategista peli oli! Samalla sain ensituntuman siihen hienouteen, mitä roller derby on pelikentän ulkopuolella: hyvähenkinen yhteisö, jossa toisten joukkueiden kanssa ollaan kavereita ja pelijatkot ovat yhteiset.

Rössykurssimme oli erityisen tuottoisa: valtaosa aloittaneista läpäisi minimunat ja jatkoi joukkueen jäsenenä. Ensimmäisen syksyn aikana rössyt pääsivät pelaamaan kolme harjoituspeliä ja heti tammikuussa muutama mahtui mukaan vanhempien shittaajien rinnalle ihka oikeaan peliin. Kotipelissä vastuksena oli kunnioitettavasti Suomen vanhimman derby-seuran, Helsinki Roller Derbyn, B-joukkue Queen B’s.

Reiluun viiteen kuukauteen mahtuu niin paljon kehitystä ja hienoja kokemuksia, että on vaikea uskoa harrastaneensa lajia vasta niin lyhyen aikaa. Roller derbyn aloittaminen on äärimmäisen palkitsevaa: jokainen kerta luistimilla opettaa paljon uutta. Toistaiseksi laji on Suomessa k-18, ja onkin ihanan poikkeuksellista voida aloittaa aikuisella iällä uusi urheilulaji, jossa voi tähdätä korkeallekin, olematta valmiiksi 10 vuotta liian myöhässä. Laji voi olla juttusi, jos et pelkää hikeä, mustelmia ja loistavaa fiilistä.

Mutta varoitan – tähän voi jäädä koukkuun. Vaikka luulisit inhoavasi luistelua, kilpailemista ja joukkueurheilua.

CottonCandystroyer #555