Shittaajabussissa ompi tunnelmaa!

Perjantaina 27.3. jännitys kihisi ilmassa. Shittaajat pääsee etelänmatkalle! Edessä oli odotettu Kallio B- peli sekä divarin avausottelu Jyväskylässä. Kaksi mojovaa iskua yhdellä bussiajelulla, siis.

Vastustajat/pelin juontajat/KAIKKI jaksaa yleensä ihmetellä, miten me jaksetaan reissata kaukaisille pelipaikoille. Voin kertoa, että hyvässä seurassa aika lentää kuin siivillä. Kai sitä nyt heleposti jaksaa viikonlopun aikana istua 17 tuntia renkailla liikkuvassa kopissa, kun matkan aikana tehtiin muun muassa seuraavaa:

… keskusteltiin intensiivisesti sisäelimistä. Biologia-Paten ja Tohtori Suheron avulla saimme vastauksen ikuisuuskysymykseen, miksi joitain sisäelimiä on vain yksi ja toisia kaksi (vastaus: alkusuoli). Opimme myös, että sisäelimet voivat olla lähes missä järjestyksessä tahansa. Munuaishitti voi olla sittenkin maksahitti, jos kohde on rappioalkoholisti.

… arvottiin Omena-hotellihuoneet. Tämä on jokamatkainen viihdenumero. Koskaan ei tiedä kenen viereen pääsee nukkumaan! Jännittävyyttä lisäsi se, että piti odottaa Jyväskylään saakka, ennen kuin virallinen valvoja Tina Burner suostui käynnistämään arvonnan.

… visailtiin! Tämänkertaisena teemavisana toimi anagrammikisa, jossa bussilaisten nimistä oli muodostettu anagrammeja. Haastetta lisäsi tietty se, ettei kukaan meinaa muistaa toistensa oikeita nimiä kokonaisuudessaan.

… syötiin ainakin tuhat suklaamunaa ja kilpailtiin koottavista leluista

… perehdytettiin Shittaajien uudempia jäseniä voimahahmomme Pirkko Jalovaaran sielunelämään. Matkalaisia viihdyttivät myös Pirkko-aiheiset vitsit. Enkelikuoron käsittelyssä Vanhasta holvikirkosta oli tullut Vanha Holvi-Pirkko! Derbynimet Pirkko Jaloviina, Pirkkovene ja Pirkon Kirous #1054 odottavat ottajaansa.

… laulettiin Mäntsälä mielessäin -klassikkoa ja pysähdyttiin Mäntsälässä sekä mennessä että tullessa

… laulettiin pitsalaulua niinku aina, mutta tällä kertaa myös KAANONISSA. Niin kaunista (not).

… kuunneltiin ja laulettiin Pikku Geetä, Robinia, Kaija Koota, 100 kilometriä Ouluun ja Matkalaulu sata kertaa. Bussikööri kajautti myös maakuntalauluja paatoksella.

… löydettiin Viitasaaren ABCltä mango-jalopeno-lonkeroa

… pysähdyttiin sen seurauksena Kärsämäellä JA Tupoksella pissalla. Kuskin kommentti: “ajan työkseni paljon lapsia ja vanhuksia, mutta tätä ennen ei ole koskaan tarvinnut pysähtyä Tupokselle vessaan.” Pohjois-Pohjanmaan maantiedettä tuntemattomille mainittakoon, että Tupoksen etäisyys Oulusta on noin 20 kilsaa. Tämän kunniaksi popitettiin täysillä Daruden Sandstormia ja tanssittiin autossa ennen kuin jatkettiin matkaa.

On teillä Etelän hetelmillä helppoa, ko lähipitäjään pääsee scrimmaamaan tunnissa tai parissa. Ei tarvi käyttää tunteja huonojen vitsien, tietovisojen tai laulunsanojen suunnitteluun!

Ja ne pelit sitten. Aina välillä pelien juontajat on ihmetelleet, miten oululaisten taso on yllättävän kova. Me tietenki tiietään mitä osataan, mutta pittäähä niitä taitoja välillä käyä myös etelän kirkolla näyttämässä!  Ennen viikonloppua meitä vähä jännitti uuet peluutuskuviot, mutta luotto lineup-kaverien osaamiseen ja penkkitiimin timanttisiin hoksottimiin oli kova. Molemmat pelit päätty Shittaajien voittoon. Kallio-pelissä puoliajalle mentiin vielä tasaisissa luvuissa, mutta toisella puoliskolla me pistettiin kaikki peliin ja kirittiin voittoon pistein 172-101. Divarin puolella Joensuu-matsi päättyi vahvasti 268-73.

Parasta ei tietenkään oo pelkkä voittaminen. Parasta on se, kun joukkueena lähetään tekemään täysillä ja tsempataan toisia läpi pelin; kun ennen peliä lauletaan lämpätessä vastustajille; kun joukkuekaveri koristelee pukkarin Pirkko Jalovaara -meemeillä; kun pelin jälkeen on tuhottoman ylpeä parhaiksi pelaajiksi palkituista kavereistaan ja kun sen jälkeen mennään vielä suihkuun yhessä ja jaetaan pyyhkeet ainaki kolmen tyypin kesken.

Parasta on myös ne hassut edesottamukset joita voi sattua vain meille. Niinku vaikka se, miten introbiisin alkaessa Shittaajat ei tajua lähtä kentälle, koska joku on just ehdottanut että hei, nyt pysytään tässä halausringissä ja vedetään pitsalaulukaanon. Tai se, miten kapteenin pukkaripuhe innoitti allekirjoittaneen sanoittamaan Antti Tuiskun Peto on irti -kappaleen uusiksi teemalla Pate on irti (joo, tätäkin kailotettiin bussissa paluumatkalla).

Ja, hei, kaikille viikonlopun ihmisille KIITOS ja rakkautta ja sateenkaaria. Sekä Helsingissä että Jyväskylässä järjestelyt pelas, ihmiset oli ihania ja iloisia ja pelaaminen hullun kivaa! Shittaajien mieltä lämmitti erityisesti myös se, että bussikuskimme Henri tuli katsomaan meidän molemmat pelit. Melkonen kirsikka kakkuun oli myös viikonlopun viiminen ottelu, Jyväskylä-Porvoo, tuo divarin Rose City-Gotham. Sitä jännityksen ja huutamisen määrää!

Me ei malteta oottaa, että saadaan nämä ihanat divaritiimit Ouluun ihan kohta. Alle kuukausi enää. Can I get a jee jee jee wou wou wou!

– Åke